Peräaukon kyhmyt

Peräaukon kyhmyt – syyt

Laaja joukko erilaisia tekijöitä voi aiheuttaa peräaukon kyhmyjen ilmaantumisen.  Pienten peräaukon kyhmyjen tai pattien ulkomuoto, tuntu, sijainti sekä niihin liittyvät oireet voivat auttaa selvittämään niiden syyn. On kuitenkin tärkeää varata aika lääkäriltä tarkan diagnoosin saamiseksi. Tämä puolestaan auttaa löytämään parhaan hoitokeinon.

Peräpukamat (hemorroidit)

Yksi yleisimmistä peräaukon ympärillä olevien kutisevien pattien syistä on peräpukamat. Peräpukamat eli hemorroidit ovat laajentuneita verisuonia, joita voi ilmaantua sekä peräaukon sisään että sen ulkopuolelle. Ne saattavat näyttää ja tuntua herneenkokoisilta pateilta peräaukossa tai sen reunojen ympärillä. 

Itse peräaukon vieressä olevan kyhmyn lisäksi on olemassa useita muitakin oireita, joita pukamista kärsiville saattaa ilmaantua. Näitä ovat esimerkiksi:

• verenvuoto ulostaessa (veri on yleensä kirkkaanpunaista)
• kipu, kutina ja arkuus
• limainen erite wc-paperissa ulostamisen jälkeen
• tunne siitä, ettei suoli ole tyhjentynyt kunnolla ulostamisen jälkeen.

Peräpukamat sekä niihin liittyvä peräsuolessa tai peräaukon ympärillä olevassa ihossa oleva kyhmy voi johtua useista eri tekijöistä. Ne voivat esimerkiksi olla seurausta ponnistelusta vessassa käydessä (yleistä ummetuksesta kärsivillä), erittäin raskaiden esineiden nostamisesta sekä pelkästään vanhenemisen aiheuttamasta anaalikanavan luonnollisesta heikentymisestä. Peräpukamat ovat myös yleisiä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen.

Hyvä uutinen on, että peräpukamien aiheuttamat punaiset tai viininpunaiset patit peräaukossa menevät yleensä pois muutamassa päivässä tai viikossa kotihoitojen aloittamisesta (ks. ”Hoito”-osio jäljempänä). Vakavissa tapauksissa kannattaa kuitenkin harkita sairaalahoitoa.

Tarjolla on useita erilaisia kirurgisia ja ei-kirurgisia toimenpiteitä samoin kuin voiteita ja peräpuikkoja. Oma lääkärisi osaa neuvoa omaan tilanteeseesi parhaiten sopivan toimenpiteen.

Peräaukon haavaumat

Peräaukon haavauma saattaa syntyä pienten haavojen, repeämien tai leesioiden ilmaantuessa peräaukkoon tai sen ympärille. Noin yhdellä kymmenestä esiintyy tällaisia vaivoja jossain vaiheessa elämää, ja yleensä syynä on anaalikanavan seinämän tai peräaukon vaurioituminen.

Se voi olla seurausta ummetuksesta (erityisen kova tai suuri uloste), jatkuva ripuli tai jokin tulehduksellinen suolistosairaus. Syynä voi myös olla raskaus tai alatiesynnytys tai jopa epätavallisen kireät peräaukon sulkijalihakset.

Muita peräaukon haavauman tyypillisiä oireita ovat viiltävä kipu ulostaessa, voimakas polttava kipu ulostamisen jälkeen (joka saattaa kestää useita tunteja) sekä verenvuoto ulostaessa (yleensä veri on kirkkaanpunaista).

Mikäli epäilet kärsiväsi peräaukon haavaumasta, on suositeltavaa hakeutua lääkäriin. Useimmat leesiot paranevat muutamassa viikossa, vaikka syystä riippuen ne saattavat uusiutua. Kirurgisiakin toimenpiteitä on saatavilla itsepintaisiin tapauksiin, joissa kotikonstit ja lääkitys eivät riitä.

Anaalipolyypit

Ihopolyyppi on kertynyttä ylimääräistä ihoa, ja peräaukon ja peräsuolen alueelle muodostuvia polyyppejä sanotaan anaalipolyypeiksi. Ne ovat hyvänlaatuisia ja yleisiä; usein ne tuntuvat pieniltä pateilta peräaukossa ja ne ovat samanvärisiä kuin oma iho (tai hieman tummempia).

Anaalipolyyppien ilmaantumiseen on olemassa useita mahdollisia syitä. Eräitä yleisimpiä syitä ovat esimerkiksi:

• ärsytys tai hankaaminen (esim. tiukoista vaatteista, liikunnasta tai pitkällisestä istumisesta johtuva)
• Crohnin tauti
• ummetus ja ponnistelu ulostaessa
• ripuli (johtuen ulosteen happamuudesta sekä tiheämmin tapahtuvasta pyyhkimisestä kovalla ja kuivalla wc-paperilla)
• peräpukamien tai muiden vastaavien vaivojen, kuten peräaukon haavaumien aiheuttama sivuvaikutus.

Useimmissa tapauksissa ne eivät ole kivuliaita eivätkä ne vuoda verta. Useimmat ihmiset eivät itse asiassa edes huomaa, että heillä on niitä.

Joissain tapauksissa peräaukon ihopolyypit saattavat kuitenkin olla kutisevia, aristavia tai häiritseviä. Jos tämä pätee omiin polyyppeihin, joku terveydenhuollon ammattilainen voi poistaa ne esim. kryokirurgialla, poistoleikkauksella tai elektrokoagulaatiolla eli sähköhyydyttämisellä (polttaminen). 

Ehdottoman tärkeää on, ettet yritä poistaa näitä ihopolyyppeja – tai mitään muitakaan peräaukon kyhmyjä – itse. Sellainen voi olla erittäin kivuliasta ja aiheuttaa komplikaatioita, kuten tulehduksen.

Perianaalinen verenpurkauma

Jos sinulla on peräaukon lähellä kivulias purppuranpunainen kyhmy, joka näyttää vähän mustelmalta, sinulla saattaa olla perianaalinen verenpurkauma. Tällainen kehittyy, kun veri pääsee vuotamaan peräaukon alueella olevasta katkenneesta verisuonesta ja alkaa kertyä ihon alle. Tämän jälkeen veri saattaa alkaa hyytyä, mikä tekee vaivasta kivuliaamman. 

Perianaalinen verenpurkauma voi olla halkaisijaltaan vain noin sentin tai sitten jopa golfpallon kokoinen. Mitä isompi patti on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se on kivulias ja häiritsevä. Yleensä ne kestävät viikon tai kaksi, vaikka varsinaisen perianaalisen kyhmyn täydelliseen katoamiseen voi mennä pidempi aika.

Koska tämän alueen verisuonet ovat pieniä ja herkkiä paineelle, niiden katkeaminen voi johtua monista eri tekijöistä. Niinpä perianaalinen verenpurkauma voi olla tulosta esimerkiksi seuraavista:

• krooninen ummetus
• raskaus ja synnytys
• erittäin raskaiden esineiden nostaminen
• voimakas yskiminen tai aivastelu
• loukkaantuminen 
• invasiiviset lääketieteelliset toimenpiteet tai leikkaus
• istuminen paikoillaan pitkiä aikoja.

Ensisijaiset oireet, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat viininpunainen patti peräaukossa, kipu ja arkuus painettaessa, turpoaminen sekä istumisvaikeudet. Myös verenvuotoa voi esiintyä, mutta yleensä vasta sitten, kun peräaukon kyhmyt ovat ilmaantuneet.

Useimmissa tapauksissa perianaalinen verenpurkauma parantuu itsestään. Jos verenpurkauma on kuitenkin erityisen suuri tai kivulias, lääkäri saattaa suositella sen valuttamista tai osan veren poistamista ruiskulla.

Kondyloomat

Kondyloomat ovat sukuelinten ja peräaukon alueella esiintyviä syylämäisiä muutoksia. Ne ovat yleensä melko pieniä eivätkä tavallisesti aiheuta kipua tai ärsytystä.

Jotkut ihmiset eivät itse asiassa edes välttämättä huomaa, että heillä on niitä. Joten jos huomaat pienen valkean patin peräaukossasi ,mutta sinulla ei ole muita oireita, kyse voi olla kondyloomasta.

Jos kondyloomat suurenevat, niistä saattaa tulla kutiavia ja ne saattavat aiheuttaa ärsytystä. On olemassa myös riski kondylooman leviämisestä sukuelimiin, mikä voi aiheuttaa patin emättimen ja peräaukon väliin tai kondyloomia ulkosynnyttimiin, kohdunkaulaan, penikseen tai kivespussiin.

Peräaukon kondyloomia aiheuttaa ihmisen papilloomavirus (human papilloma virus, HPV), joka on seksin välityksellä tarttuva virus. Se voi tarttua kaikesta ihokosketuksesta infektoituneeseen alueeseen.

Peräaukon kondyloomia voidaan hoitaa usein eri tavoin. Esimerkkejä hoitomenetelmistä ovat alueelle levitettävä voide tai neste, kondylooman jäädytys (kryohoito) tai niiden poisto leikkauksella.

Molluska eli ontelosyylä

Eräs toinen peräaukon kyhmyjä mahdollisesti aiheuttava virustauti on molluska eli ontelosyylä. Nämä syylät ovat iholle muodostuvia näppylämäisiä leesioita. Niiden väri voi vaihdella, mutta ne ovat yleensä sileitä, kiinteitä ja kupumaisia. Ne saattavat olla kutisevia, mutta todennäköisesti ne eivät ole kivuliaita.

Useimmissa tapauksissa ontelosyylät menevät pois itsekseen, mutta siihen voi mennä useita kuukausia. Virus on tarttuva, ja näppylöiden puristelu tai raapiminen voi saada ne leviämään muualle kehoon.

Lääkäri voi suositella erilaisia hoitoja; niitä löytyy aina paikallisesti käytettävistä voiteista ja peräpuikoista pieniin toimenpiteisiin, joissa patit poistetaan.

Finnit

Pienempi peräaukon patteina ilmaantuva vaiva on finnit. Nämä tuntuvat yleensä pehmeinä kyhmyinä peräaukossa, eivätkä ne ole kivuliaita. Tavallisesti niitä tulee, kun kuollut ihosolukko ja rasva tukkivat ihohuokoset, minkä seurauksena niihin sitten kerääntyy mätää (samankaltaisia näppylöitä, mitä saattaisi tulla muualle kehoon).

Vaikka finnit eivät yleensä ole kivuliaita, alueeseen kohdistuva ärsytys voi saada ne aristamaan tai ne alkavat tuntua häiritseviltä.

Hyvä uutinen on, että peräaukon finnit yleensä menevät pois itsestään suhteellisen helposti. Paras neuvo on pitää alue puhtaana ja kuivana sekä välttää vahausta tai muuta ihokarvojen poistoa, sillä se ärsyttää ihoa.

Älä myöskään yritä puristella finnejä, sillä se voi saada ne tulehtumaan, mikä vain pahentaa tilannetta.

Peräsuolen syöpä

Jos peräaukon lähellä ihon alta löytyy kova kyhmy, on luonnollista pelätä syöpää. Ensinnäkin tulee muistaa, että peräsuolen syöpä on harvinainen sairaus, joten peräaukon kyhmyt ovat todennäköisesti seurausta jostain muusta vaivasta, esimerkiksi jostain edellä mainituista.

Tästä huolimatta kaikkien syöpien huomaaminen aikaisessa vaiheessa parantaa hoitoennustetta. Jos siis olet huolissasi mahdollisesti peräsuolen syöpään viittaavasta kyhmystä, on tärkeää tutkituttaa se lääkärillä mahdollisimman pian.

Peräsuolen syöpä on joskus täysin oireeton tai sen oireet muistuttavat muiden tautien, kuten peräpukamien, oireita. Yleisimpiä merkkejä, joihin kannattaa kiinnittää huomiota ovat esimerkiksi:

• kipu ja kutina peräaukon ympärillä
• verenvuoto peräaukosta
• peräaukosta tuleva limainen erite
• pienet peräaukon kyhmyt
• ulosteen pidätyskyvyttömyys 
• tiheämpi ulostustarve ja löysempi uloste.

Nykyään peräsuolen syöpä on yleensä hoidettavissa, jos se huomataan aikaisessa vaiheessa. Ensisijainen hoito tälle taudille on kemosädehoito, mikä on sädehoidon ja solunsalpaajahoidon (kemoterapian) yhdistelmä. 

Leikkausta voidaan myös harkita tilanteesta riippuen, ja erikoistunut hoitotiimi laatii sinulle sopivan hoitosuunnitelman.